Hugo sai juhannuksena epileptistyyppisiä kohtauksia ja on ollut nyt kolme päivää tutkimuksissa. Diagnoosi oli suuri järkytys ja shokki meille kaikille; epilepsia :((((( En voi sanoin kuvailla sitä pahaa oloa ja surua, mitä tunnen Hugon sairauden johdosta.
Hugolta on tutkittu kattavasti kaikki sisäelinten toiminnot, jotka ovat normaalit. Hugolta otettiin pään magneettikuvat, jossa ei löytynyt mitään poikkeavia löydöksiä. Aivosähkökäyrässä havaittiin epileptistä toimintaa, joten se varmisti diagnoosin. Hugolla aloitettiin samantien epilepsialääkitys ja sekä neurologin, että sisätautilääkärin mukaan Hugo voi elää normaalin aktiivisen koiran elämää ilman rajoituksia. Ainoa mistä Hugo jää "paitsi" on kilpailut/kokeet, mutta onneksi koira ei niitä osaa kaivata. Pääasia, että koira saa lääkityksen avulla elää aktiivisen koiran elämää.
Se mistä Hugon epilepsia johtuu, ei tiedetä, eikä tulla tietämään. Se voi olla perinnöllistä laatua, eikä Hugon kolmisen viikkoa sitten saamaa xylitolmyrkytystäkään voi poissulkea syiden joukosta. Olen tehnyt itse päätöksen steriloida Gemin. En halua ottaa sitä riskiä, että mahdollisesti epilepsia olisikin perinnöllistä laatua!
Kiitoksia kaikille meitä tänä synkkänä hetkenä tukeneille!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Voi miten kurjia uutisia. :( Totta, ettei koira osaa onneksi kaivata kisoja ja tärkeintä on, että Hugo voi hyvin ja kohtaukset pysyvät poissa, mutta on toi silti kaiken kaikkiaan ihan pyllystä. :( Tsemppiä kaikille!
Ansu
"..Jos jonain päivänä tuntuu,
että itkettää, soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että haluaisit juosta pois,
älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta vierelläsi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,
soita minulle.
Lupaan olla tukenasi ja lupaan olla todella hiljaa."
Nyt on sellainen hetki.
Jaksamista ja voimia Johannalle ja Mirjalle perheineen. Kaikkea hyvää Hugolle, ihanalle, reippaalle nuorelle pojalle, tuplasti enemmän haleja ja rapsutuksia. Sama rakas koira.
Jaksamista teille kaikille muuta en oikein voi sanoa...elämä jatkuu ja tärkeintähän on ,että Hugo saa jatkaa iloista pikku-koiran elämää ilman ikäviä kohtauksia.
Ihana tuo Marian kirjoitus,ihan kyyneleet tulee silmiin...
Voi miten surullinen uutinen, olen niin pahoillani, mutta tosiaan hienoa että Hugo pystyy kuitenkin elämään normaalia nuoren koiran elämää - se on jo paljon kuitenkin. Oikein paljon voimia Mirjalle ja Johannalle perheineen, kuten myös Marialle kasvattajan roolissa.
Voi miten kurjaa!!! :-(
Paljon tsemppiä kaikille osapuolille!
t. Mari
Lähetä kommentti